30-vuotissynttärit

Täytin muutama kuukausi sitten 30 vuotta. Kriisiä en ole kokenut, olen pikemminkin odottanut, että vuodet kuluisivat ja pääsisin juhlimaan! Minusta jokainen vuosi on edeltäjäänsä parempi, enkä missään nimessä haikaile menneiden vuosien perään.

Minulla oli aivan mahtavan ihanat juhlat. Miten onnekas olenkaan, että ympärilläni on niin paljon ihania ihmisiä. Hykertelin onnesta koko juhlia seuraavan viikon.

Paras lahja kaikista oli ystävien ahkera hääriminen keittiössä. Oli ihanaa olla omissa juhlissa, jossa sai keskittyä vain ja ainoastaan juhlimiseen. Yleensä juhlat kuluvat siihen, että laitan ruokaa, katan pöytää, kuskaan ruokia ja astioita, yritän seurustella, yritän ottaa valokuvia, kuskaan ja laitan ruokaa tarjolle. Sitten vieraat tulevatkin jo hyvästelemään ja kiittämään juhlista. Voi ei! Ei vielä! Minulla olisi aikaa istua alas vasta nyt! Sitten on jo aika latoa astioita pesukoneeseen ja siivota.

Synttäreideni alkukeitto oli ihanaa. Bataattista porkkakeittoa, jossa oli tiukan tulinen twisti. Tapasmaisesta noutopöydästä omat suosikkini olivat kermaetanat, katkaravut ja parmankinkkuun käärityt hunajamelonit. Lohimoussenapeista on jo muodostunut meidän juhlien kestosuosikki. Niitä voisi tehdä vaikka kuinka paljon, sillä kaikki menee. Viimeistään iltapalalla.

Jälkiruoaksi oli tarjolla Kakkukeisarin kakkuja, joista erityisesti mangomoussekakku oli hyvää.

Ihan kaikkein parasta juhlissa oli kuitenkin se, kun valot sammutettiin ja kakun päällä paloi kolmekymmentä kynttilää. Mies piti puheen, koko ystäväkööri lauloi onnittelulaulun moniäänisesti ja minä puhalsin kynttilät. Samanlaisen onnesta pakahtuneen hetken koin alttarille kävellessäni seitsemän vuotta sitten.