Portaat sammaloituneet, rikki ikkunat

Oli talo. Se oli autio. Ja laho. Ja lumoavan ihana. Rakennettu 1910-luvulla. Lenkeillä suunnittelin reittini kulkemaan tämän talon ohi. Ihastelin sitä iltaisin hämärässä katulamppujen loisteessa. Aamuisin, kun aurinko räpytteli ensisäteitään juoksuaskelieni tahdissa. Sateella, kun vesi ropisi asfalttiin, tunki sisään juoksukenkiini ja sisälle taloon. Korvissani soi Don Huonojen Keltaisessa talossa.

Siellä talo seisoi joka kerta kiehtovana ja ylpeänä. Rapistumisestaan arvokkaana. Yhdellä kerralla sisäänkäynnin katto oli romahtanut. Toisella laseja oli rikottu.  Kolmannella talon vieressä oli kauhakuormaaja. Neljännellä taloa ei enää ollut.

Tie vie kiemurtelee taloon keltaiseen

Mäen päältä hylättynä se mua katselee

Villintynyttä puutarhaansa vartioi

Sammaloituneet vanhat omenapuut

Sikin sokin pitkin pihamaata lojuu romua

Ruosteisia kärrynpyöriä ja aidankappaleita

- -

Koin syömiä verhoja tuuli riepottaa

Keltaisessa talossa

Joskus kauan sitten tähän aikaan vuodesta

Söi herrasväki aamiaistaan kuistilla

Puutarhassa silloin lapset juoksivat

- -

Nyt tie on nurmettunut, rikki ikkunat

(Otteet: Don Huonot, Keltaisessa talossa)