Muistellen kesää

Avaan blogini kesää muistellen. Viime kesän paras päivä vietettiin kaupungissa. Anoppilan pihassa, nurmikolla. Pihasauna tuprutteli savua piipustaan ja punaiset viinimarjat kopsahtelivat vateihin kypsinä, suurina ja punaisina. Ilma oli helteinen ja taivas pilvetön. Ei mihinkään kiire.

Ruoka syötiin nurmikolla. Tuoretta ihanaa salaattia, paprikaa, persikkaa ja valkohomejuustoa. Ripaus oliiviöljyä, rohaus mustapippuria ja suolaa. Nam. Marraskuisten lumien keskellä korvikesalaatti lounaaksi ei maistu samalta. Persikkaa ei löydy kaupasta, joten tilalle pitää ostaa viinirypäleitä. Salaatin maku ei ole yhtä ihanan raikas kuin kesällä. Eikä anoppilan nurmikkokaan helli paljaita varpaita, vaan ruoka syödään kerrostalokolmiossa, villasukat jalassa.

Kuvassa oleva tabletti on suosikkini. Ostin sen kaverini garage salesta hänen siivotessaan kaappeja ulkomaille muuttoa varten. Tabletteja on vain yksi, mutta se tekeekin siitä niin täydellisen. Parhaimmillaan tabletti on vaaleanpunaisten kavereidensa joukossa. Soraääni, piste iin päälle.

Kyllä. Minä olen se Ärsyttävä, joka laittaa kenkäparinsa harkitusti vinoon, kun muut ovat asettaneet kenkänsä jämptisti riviin.