Rakas salainen päiväkirja

Onko blogikirjoitus olemassa, jos sitä ei jaa sosiaalisessa mediassa? Tämä ainakin on, sillä minä kirjoitan pääasiassa itselleni. Toiseksi tietenkin sinulle, joka päädyit sanojeni eteen, vaikka en niiden kirjoittamisesta aiokaan kertoa.

Bloggaus ilmiönä lähti väärille raiteille, kun blogit muuttuivat päiväkirjoista aikakausmedioiksi. Ei minua kiinnosta nähdä bloggaajien stailaamaa joulua marraskuussa. Haluan kurkistaa tammikuun alussa tunnelmiin, satunnaisiin muistoihin lähimenneisyydestä.

Olen sisältömuija, rakastan aikakauslehtiä, hyvää kontsaa ja tiktokkia. Jotain vinksahtanutta siinä on luoda illuusioita tulevasta ja verhota ne mukatodeksi. Uskaltaako tässä maailmassa olla enää bloggaaja, kun pitää olla vaikuttaja. Influensseri.

Aikanaan, ja ehkä edelleen, selitellään sometaukoja. Tulevia ja menneitä. Varmistellaan, olethan sinä siellä vielä, vaikka minä kävisinkin tässä kokoamassa itseni eheäksi välillä? Siksi en ikinä ole selitellyt laiskaa bloggailuani. Kyllähän sen sitten taas näkee kun nainen kirjoittaa! Ja nythän jo se odotus palkitaan, sillä tässähän minä taas kirjoitan.

Ja jos ei kukaan muu, niin itse olen sitä ainakin odottanut

Onko blogikirjoitus olemassa, jos sitä ei seo-optimoi, lisää jakokuvaa, rytmitä tekstejä kauniilla kuvilla? Tämä ainakin on, sillä aion painaa julkaisunappia ilman mitään näistä.