Ohjeita tuoreille vanhemmille, eli kun perspektiivi vaihtuu
Vaikka blogini päivittyy har-vak-sel-taan, olen henkisesti ikuinen bloggari! Ja koska tämä on minun blogini, täällä myös pelataan minun säännöilläni.
Tässä tekstissä haluan jakaa eteenpäin ne viisaudet, jotka minulle ovat kertyneet miltei kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin minua on kutsuttu äidiksi. Vertaistuki on mainio juttu. Muistan itsekin, miten aloittelevien äitien kanssa saimme aikaan hyvät kierrokset muiden neuvoista. Jokainen kasvaa äidiksi itse, mutta muiden kokemuksista kannattaa ammentaa itselleen sopivat palat! Vasta janan loppupäässä nimittäin näkee, mikä lopulta oli oikeasti tärkeää.
Minulla on kolme lasta, kirjoitushetkellä 18-, 15- ja 11-vuotiaat.
Syyllistäminen on useimmiten syyllistymistä
Yhden kirjaimen ero, mutta tärkeä! Kun kokee syyllistämistä, pitäisi aina pysähtyä miettimään, onko sittenkin kyse syyllistymisestä. Usein se on juuri niin päin. Ihmiset harvemmin ovat tahallaan ilkeitä ja epäkohteliaita. Syyllistyminen on merkki siitä, että kyse on sinulle tärkeästä asiasta.
Jos tässä kohtaa alkaa jo vituttaa meiksin päteminen, niin en suosittele lukemaan seuraavia kohtia. :)
ASU LÄHELLÄ LEMPI-IHMISIÄSI
Asu lähellä lempi-ihmisiäsi. Kavereihin ja sukuun ei tarvita hajurakoa. Vaikka ystäväperhe asuisi viereisessä talossa, et näe heitä läheskään niin paljon kuin haluaisit. Arki on kiireistä kaikille. Lähellä asuminen mahdollistaa kuitenkin ex-tempore-lettukestit, yhteiset puistoreissut ja kävelylenkit. Tarvittaessa apu on myös lähellä. Puhumattakaan niistä kaikista ihanista muistoista, jotka luotte keskellä arkea helpottaen toistenne elämää.
Naapureistakin löytää elinikäisiä ystäviä 🖤, mutta voit toimia myös oman naapurustosi arkkitehtinä. Tämä on minusta tärkein ohje, jota en voi tarpeeksi painottaa: asukaa lähellä lempi-ihmisiänne.
Ruoka-aika, syömään!
Lapsiperheiden luksus on muiden tekemä ruoka. Tarjoa siis ruokaa aina koko lössille ruoka-aikaan oli sitten arki tai viikonloppu. Silloin voit itsekin hyvillä mielin nauttia ateriaedusta kyläillessäsi.
RAJAT JA RAKKAUTTA, TOTTA VAI TARUA?
Tarua.
“Lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta” on väsynyt klisee. Kaikki lapset eivät nimittäin tarvitse rajoja, toisille rajojen tilalla pitäisi pikemminkin olla hurjasti kannustusta, eteenpäin tuuppimista ja rohkaisua. Ei ole mitään maagista rajaa, joka jokaisella lapsella tulisi olla ja jota ilman he kasvavat väärin. Toiset tietenkin tarvitsevat rajoja enemmän kuin toiset. Rajoja ei kuitenkaan kannata asettaa vain siksi, että niitä kuuluu olla.
Kasvata luottamusta, höllää ja luota
Lapsen ollessa pieni sääntöjä ja ohjausta on enemmän. Meillä esimerkiksi lauleltiin taloyhtiön pihalla vuosikausia laulua “ei saa juosta kulman takaa“ ja parkkipaikalla juokseminen oli ehdottoman kiellettyä. Vuosien karttuessa vanhemman pitää muistaa höllätä otettaan. Ei kertalaakista vaan pikkuhiljaa. Luottamukselle perustuva teini-ikä rakennetaan vapaudelle, ei rajoituksille. Jos suitsista päästää irti liian myöhään, saattaa vahingoittaa tulevaa aikuista suhdetta lapseensa.
Se ei ole niin vakavaa
Vanhempiin kohdistuu valtavasti painetta eri tahoilta. Älä lannistu odotusten alla, vaan muista, että vanhemmuus ei ole suoritus, josta jaetaan palkintoja. Jaossa ei ole edes tyylipisteitä. Ole oma itsesi ja rakasta. Rakasta niin hulluna, että pakahdut. Kaikki muu on toissijaista.
Lapset eivät muista lapsuuttaan
Usein kuulee sanottavan, että haluaa olla pitkään lapsien kanssa kotona. Nämä ovat kuitenkin juuri ne vuodet, joista lapselle ei jää muistoja. Vanhempainvapaa ei ole ainoa aika viettää rauhallista arkea lasten kanssa. Järjestä kiireettömiä sesonkeja mahdollisuuksien mukaan myöhäisempinäkin vuosina. Itse muistelen suurella lämmöllä pitkiä kesiä yhdessä lasteni kanssa, jolloin useampana vuotena peräkkäin minulla oli mahdollisuus viettää heidän kanssaan kahden kuukauden kesäloma.
Samasta syystä älä herra jumala lähde Muumimaailmaan, kun lapsi on yksivuotias. Ehdit kyllästyä siihen paikkaan nopeammin kuin arvaatkaan.
10 + 10
Lapsen ensimmäiset 10 vuotta pääset esittämään hänelle omaa maailmaasi, sen jälkeen tehtäväsi on olla matkustajan paikalla tai katsomossa.
Jos rakastat retkeilyä, suunnistusta, maalausta tai vaikka yleisurheilua, lapsi puuhaa kanssasi mielellään sen kymmenen vuotta. Esitä intohimon kohteitasi hänelle silloin! Toisella kymmenellä nimittäin ohjaksissa on lapsesi ja voi olla, että hänen mielestään te ette olekaan retkeilyperhe.
Pyydä anteeksi
Tulet mokailemaan enemmän kuin haluaisit. Kasvat yhdessä lapsiesi kanssa ja se on just okei!
Tulet myös katumaan joitakin valintoja vanhempana. Tärkeintä on osata myöntää omat virheet ja tarvittaessa pyytää niitä anteeksi - myös vuosien jälkeen.
Älä pidä kiinni mielipiteestäsi vain periaatteen vuoksi
Välillä olet väärässä. Vanhemman ei kuulu olla aina oikeassa.
Ole aina lapsesi puolella
Varmista, että lapsi tietää sinun olevan hänen puolellaan aina. Myös silloin, jos lapsi on mokannut.
En tarkoita sitä, että lapsen mokaillessa tulisi ummistaa silmänsä tai hyväksyä sekoilu. Tarkoitan sitä, että lapsen tehdessä virheen hän uskaltaa kertoa asiasta ja luottaa siihen, että asia selvitetään hänelle parhaalla tavalla.
Pyydä apua ja ota sitä vastaan
Yksin ei tarvitse jaksaa. Opettele pyytämään apua. Ihmiset auttavat mielellään.
Ruokaile keskieurooppalaisittain
Ruoan ei tarvitse olla pöydässä viideltä. Arki-illat rentoutuivat, kun siirryimme syömään keskieurooppalaisittain, eli illan ruoka syötiin vasta kuuden-seiskan aikoihin. Tarhan ja työpäivän jälkeen voi hyvin syödä välipalan, minkä jälkeen on energiaa ja aikaa laittaa illan ruoka. Esim. lapselle käsinakki fleecet päällä eteisen lattialla veri jees.
Joskus on viimeinen kerta
Vanhemmuus on kestävyyslaji ja se on välillä tosi vaikeaa, stressaavaa ja väsyttävää. Joskus on kuitenkin se viimeinen kerta, kun lapsi istuu keittiön tasolla syömässä käsinakkia sinun laittaessa ruokaa eräänä keskiviikkoiltana. Joskus on viimeinen kerta, kun lapsi haluaa kuulla sinun laulavan unilaulun. Jossain vaiheessa lapsi päästää irti kädestäsi ostoskeskuksessa, eikä tartu siihen enää.
Minä kerroin lapsille vuosia tarinaa Satu Siilistä, joka asui kotikolokannossa. Satu Siili rakasti kaikkein eniten tanssimista ja tanssi niityllä, jonka laidalla oli iso kivi. Kun iso kivi hohkasi kultaisena, se avasi tien prinsessojen maahan, jossa asui prinsessa Appelsiini, vedenvihreä prinsessa Solina ja monia muita. Illalla Satu Siili palasi aina kotiin kertomaan pikkusiskolleen Saara Siilille, mitä kaikkea ihanaa prinsessojen maassa oli tapahtunut. Kun pikkuveli tuli tarinaikään, joukkoon ilmestyi pikkuveli Sakke Siili, joka rakasti kaikkein eniten seikkailuja ja aikamoisiin seikkailuihin Sakke Siili kotimetsässään joutuikin!
Muutama vuosi sitten kaikki kolme lasta pyysivät minua kertomaan tarinan Satu Siilistä. Olin väsynyt, stressaantunut ja sanoin, että nyt en jaksa, kerron joku toinen kerta. Se oli viimeinen kerta, kun lapset ovat tarinaa minulta pyytäneet.
Kaiken kaaoksen keskellä kannattaa siis muistaa: tämä voi olla viimeinen kerta.
+JOKERI: Varhaiskasvatus on ihana juttu
Viimeiseksi tarhatärpit, sillä päivähoito on upea juttu! Lasten kanssa työskentelee työhönsä sitoutuneita ihmisiä, jotka tekevät työtä koko sydämellään. Aika harva ihminen maailmassa on yhtä kiinnostunut keskustelemaan lapsesi kuulumisista kuin he. Tarha tuo mukanaan myös yllättäviä hyötyjä: en osaa kolmen lapsen äitinä edelleenkään opettaa lasta niistämään, sillä päiväkodin Jaana hoiti homman.
Tarhalife on helpompaa, kun omaksuu muutaman jipposen.
Hae lapsi aikaisin ennen juhlapyhiä! Viimeinen tarhapäivä ennen vappua, pääsiäistä tai joulua ja päiväkodin piha kumisee tyhjyyttä jo kolmelta. Vaikket itse lähtisikään mökille, Bahamalle tai Leville, hae lapsi aina ajoissa ennen juhlapäiviä.
Pese kuravaatteet lapsen päällä puutarhaletkulla tai kastelukannulla. Jos se unohtuu, ravistele aamulla kurikset kuivuneesta kurasta vailla häpeää! Vanhemmuudessa on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin hikoilu kuravaatteiden kanssa.
Alusta lähtien tee jämptit lähdöt tarhasta. Älä lankea samaan ansaan kuin itse lankesin, eli erehdyin juoksemaan lasta leikkimielisesti kiinni tarhan pihalla. Hänen kohdallaan peli olikin sitten menetetty, mutta nuorempien lasten kanssa en mokannut! Tämä helpottaa lähtöjä myös esim. kaverisynttäreiltä, kun lapsi tietää, että lähtö on lähtö.
Marhaa kotimatkat. Jämpti lähtö tarhasta on must, mutta marhaaminen voi alkaa heti päiväkodin porttien ulkopuolella. Tulet kaipaamaan niitä hetkiä lapsesi kanssa. Kuulumisten vaihtoa, pehmeää laskua takaisin päivän kiireistä yhteiseen iltaan.
Ota rennosti arkiaamuisinkin. Itse vedin kireänä lasta tarhaan leikkipuiston läpi ja kielsin laskun liukumäestä, kun lapsi sitä pyysi. Sittemmin tajusin olleeni väärässä. Yksi-kaksi liukua ennen päiväkotia pidensi tarhamatkaa ehkä noin, no, puolella minuutilla.
Ota kurainen lapsi aina avosylin vastaan vaatteissa kuin vaatteissa.
Hyvin sä vedät! 🖤