Sielultaan ikuisesti bloggaaja

Bloggasin ja twiittailin jo silloin, kun blogit olivat verkkopäiväkirjoja ja twitteriä ei ollut vielä perustettu. Olin kaksikymmentä ja risat. Kotisivujeni etusivu oli jaettu kahteen osaan. Oikealla puolella oli pidempiä tekstejä ja vasemmalla puolella oli lyhyitä pikakuulumisia:

pe 27.9.2002   Mel C: Suddenly Monday, Closer ja Feel The Sun

jeps! synttärit, synttäreille tulevat ihmiset, kirjoittaminen, nörttiys, hikarit, sitruunatee.
noups! yöllä kello 1.08 on ikäviä asioita vaikea keksiä. huomenna on uusi päivä ja kaikki mahdollista.

24.5.2002
Älkää kysykö, mitä kuuluu. Sitten mun ei tarvitse vastata.

23.4.2002
Kahden kuukauden puhelinlasku alle 20 EUR. Tätä menoa mulla ei kohta ole enää ollenkaan kavereita.

9.3.2002
Ultra bran kokoelman B-puoli jytää! Kalpeat kasvot, Villiviini, Kaikki on hetken tässä, Sinä päivänä kun synnyin... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vuodet ovat kuluneet, kirjoitustahti har-ven- - - tu- - - - - - nut. Silti olen edelleen sielultani ikuisesti bloggaaja. Suurin motivaattorini on aina ollut itsekäs. Tärkeitä asioita on hyvä kirjoittaa. Tietenkin on hienoa jakaa omia ajatuksia muiden kanssa, ehkä jopa hieman muuttaa maailmaa, mutta tärkein kohderyhmäni olen kuitenkin minä itse. Fokusryhmän keskipisteenä on aina Senja kakskeentkuus, kolkkeentviis, nelkkeentkol vuotta…

Erityisen paljon yleisöni harmittelee tietenkin kaikkia niitä tekstejä, joita ei ole ikinä kirjoitettu. Paistelin ja viilasin esimerkiksi aikanaan pippurista mustapekka-tomaattipiirakkaa, josta tuli ihan sikahyvää. Onko reseptiä tallessa, onko? Ei ole. Entä ne ihanat mascarpone-raparperitäytekakut, joiden päälle pursotin kermaruusuja? Vain Senja (31) pitää tallessaan tätä kulinaristista salaisuutta, jonka Senja (43) mielellään vesikiduttaisi irti tuosta onnellisesti huolettomasta.

En uho mitään tulevasta, mutta yhtään timanttista reseptiä en haluaisi enää menettää. En lupaa mitään, mutta sukissa tutisee ja edessä taitaa olla elämäni mullistavin vuosi. Ehkä siitä voisi kirjoittaa myös ajatuksia ylös? Minulle, teille, matkassa kulkijoille. Itsekin vain matkalla. Ruorissa ensimmäistä elämäänsä harjoitteleva nainen, joka oppii virheistä. Voin vain lempein silmin katsella menneisyyden kapteeneita: ihan hyvin vedetty Senjat! 🖤