Kutsu haamujuhlaan

Kaksi vuotta sitten oli vuosi 2011, kävimme Tanskassa ja avauduin halloweenistä kaksi kertaa. Vuosi sitten syksyllä 2012 juhlittiin oman taloutemme ensimmäisiä haamujuhlia. Tiukka paikka oli se.

Nyt on syksy 2013.

Syksy 2013 tunnetaan jatkossa syksynä, jolloin halloween taisi breikata lopullisesti Suomessa. Tänä syksynä halloween on tuntunut olevan sujuva osa syksyä. Kouluissa ja päiväkodeissa on naamiaisia, aikakauslehdissä ja verkkomedioissa juhla on huomioitu ja ehkä jo hieman sisäistettykin, lainan sijaan?

Kirjamessuilla Kotimaisten kielten keskus järjesti "leikkimielisen kyselyn", jossa kysyttiin suomenkielistä vastinetta sanalle halloween. Kyselyssä sai itse ehdottaa tai ruksata kahdesta vaihtoehdosta: kummitusjuhla tai kurpitsajuhla.  Kurpitsateemaisuus on jotenkin yllättävä veto. Että ihan oma juhla kurpitsalle, joka ei ole edes oman maan kuvastossa kovin tuttu? Kesäkurpitsa on paljon kotoisampi kurpitsa nimittäin.

Kävijöiden ehdotuksista omia lemppareitani satunnaisessa järjestyksessä olivat kekri, kekriäinen, verikekri. Kekri on kyllä kiva sana ja ehdottomasti kannatan sen lämmittelyä unohduksista!

Kurpitsakekkerit ilahdutti siksi, että siinähän on mukavasti kekri taustalla, mutta uudessa muodossa. Tosin se kurpitsa on aika väsynyt osa juhlapyhää. Kuka oikeasti haluaa juhlia suurta ja kaikkivaltiasta Kurpitsaa?!

Lempiteemani Halloweenin suomentamisessa näkyy kuitenkin parhaiten Haamuaatossa, jota tarjosi vain yksi vastaaja. Haamuaatto on hyvä,  melkein yhtä hyvä kuin oma suosikkini Haamujuhla. Se on selvästi suomenkielinen sana, mutta on äänteellisesti lähellä alkuperäänsä Halloweeniä. Haamuteemaisuudessa pidän myös siitä, että se omii juhlaa itselleen. Suomalaiseen kulttuuriin ei oikein sovi luurangot ja Suuri Kurpitsa, mutta haamuja on täälläkin! Haamujuhla ja haamuaatto johdattaa Suomen kansalaiset luomaan uutta omaa juhlaa pimeään syksyyn, jonne kieltämättä tarvitaan lisää juhlia.

Huomaatte varmaan, ääni kumisee kellossa jo paljon suvaitsevammin kuin aiempina vuosina. Se johtuu siitä, että kuluneiden viikkojen aikana olen oppinut näkemään juhlassa jo hyvääkin. Suomessa ei oikein ole kunnollista naamiaiskulttuuria, kyllä tänne yksi pukeutumisjuhla varmasti mahtuu. Meidän pitää oppia enemmän hulluttelemaan!

Suuri asennemuutos tuli itselläni siitä, kun ymmärsin, että rennon leikkisä kauhujen kohtaaminen tekee niistä hieman vähemmän pelottavia. Sillä tavoin otetaan haltuun lähestyvä pimeys ja selvitään talven yli.

Mutta myönnetään, ovella käynyt "trick or treat" -partio oli jo vähän liikaa. Nuutipukit ja virpominen riittäköön.

Parasta haamujuhlassa on sen neitseellisyys. Juhlan voi muokata juuri itselleen ja kulttuurille sopivaksi! Ei tietenkään pidä jäljitellä, vaan rohkeasti vaan hämmentää räkäkeitosta reippain ottein ja tarjoilla oma maistuva versio.

Juhlan ajankohta aiheuttaa eripuraa, mutta turha siitä on alkaa kiistelemään. Kukin juhlikoon parhaaksi katsomallaan tavalla. Juhlat on iloinen asia. Meidänkin tyttösen haamujuhlat taisivat olla viikon "myöhässä". Onneksi oli, rekvisiitta ei maksanut enää kaupoissa mitään.

Niin haamujuhla viekotteli tämän vastarannan kiiskin. Syksyllä 2013. Alla kuvat kutsukorteista, joilla toivotettiin eskarityttösen kaverit haamujuhliin. Ei Suurta Kurpitsaa, vaan sopivasti metsäläinen käsintehty tunnelma. Partioaitan mainoksesta leikatut haamut ja eriparisilmät. Tyttönen keksi itse laittaa alalaitaan vielä sieniä. Ihan on piste iin päälle ne. Alun perin ajatukseni oli tehdä haamut kirjansivuista, mutta nämä on jotenkin veikeämpiä.

Kuvat ovat hätäisesti räpsitty päiväkodin eteisessä kännykällä, kun huomasin, ettei niistä otettu kuvia. Haamu piilotti kuvaan salaisen viestin: ylälaidassa on oksankohdista muodostunut sydän.

Haamujuhla  <3