Vauvakutsut bäkkärillä (rokrok)
Tervetuloa takahuoneeseen! Nyt fiilistellään vauvakutsuilla, jotka järjestettiin neljättä pitkäsoittoa odottavalle rokkarille. Karoliinan juhlat puettiin mustaan, valkoiseen ja tummaan violettiin. (Mitä eroa on muuten liilalla ja violetilla? Liila taittaa punaiseen ja violetti siniseen?)
Seinää koristi kultalevy. Alkuun kohotettiin lehtikuohuvaa tulevalle vauvalle. Myöhemmin päästiin iskemään ruoan kimppuun. Raiderilla oli vaadittu lämmintä kanasalaattia valkosipuli-fetakastikkeen kanssa. Palan painikkeeksi bäkkärillä oli tietenkin olutta. Eiku sittenkin ginger orange ale -limua, joka kaukaisesti näyttää oluelta...
Minulla ei ollut kaapeissa tarpeeksi värittömiä laseja, enkä halunnut pilata mustavalkoista tunnelmaa sammaleenvihreällä tai vaaleansinisellä, joten korvasin vesilasit sosepurkeilla! Itseäni naurattaa tämä vieläkin. Missään muissa juhlissa ei vesilasina voi olla pilttipurkki - paitsi vauvakutsuilla tietenkin!
Annukka oli ommellut viirinauhan, jota jatkossa voi käyttää vauvan ja isoveljien synttäreillä koristeena. Valkosuklaa-mustikkasuklaakakku päällystettiin vaahtokarkin makuisella sokerikuorrutteella ja koristeltiin elintarviketussilla. Teen kanssa oli tarjolla myös pääkalloilla upgreidattuja sitruuna-pistaasimuffinsseja ja mustavalkoisia karkkeja. (Karkithan kuuluu luonnollisesti ostaa juhliin väriteeman, ei maun mukaan.)
Teetä siemaillessa koottiin odottavalle äidille ja vauvalle rannekoru. Jokainen juhlavieras antoi koruun lasihelmen ja oman toivotuksen vauvalla. Vauva sai lahjaksi muun muassa sinnikkyyttä, omanarvontuntoa, uteliaisuutta, rakkautta ja viisaan sydämen. Korusta tuli hieno. Harmi, ettei valmiista korusta tullut otettua kuvaa. Lisäksi annettiin yhteisenä lahjana vauvalle vaate ja äidille lahjakortti
.
Katelautasiksi kerättiin lajitelma vanhoja lp-levyjä. Kuten Pupu Tupunan lastenlauluja Katri Helenan ja Seppo Hovin tahtiin. Inspiraatio kukkakimppuun oli otettu odottavan äidin hääkimpusta, joka oli upea, minimalistinen yhdistelmä kaislaa ja kukkia. Tämä kimppu ei ollut hirveän minimalistinen, mutta lupaan palata vihreisiin asioihin myöhemmin.
Juhlat olivat ihanat, vaikka ennakoinkin omia juhlajärjestelijän kykyjäni tällä kertaa. Juhlat pidettiin samaan aikaan, kun blogihemmo oli työmatkalla. Jos ja kun jo ennenkin olen huomannut, että kokki-emäntä-stylisti-valokuvaaja-kombo on asteen verran haastava pesti hoitaa kerralla, niin homma ei ainakaan helpotu, kun lisää mukaan kodinhoitajan ja lastenhoitajan toimenkuvat. Onneksi on ihania auttavia käsiä ja nämäkin juhlat saatiin purkkiin - ja bäkkärillehän kuuluukin tietynlainen räkä poskella meininki, jos joku nyt sattui hieman kosahtamaan. Ensimmäinen vieras sammuikin jo kahdeksan aikaan. Se kasikuinen.
Juhlia muistellessa itse päätähti on jo syntynyt. Poika! Sinä olet tähti!