Juhlien jälkeinen aamu

Juhlissa parasta on kaikki. Ideointi, valmistaminen, panikoiminen, juhliminen - ja juhlien jälkeinen aamu. Tänään aamulla keittiössä oli vielä muisto juhlista pöydällä. Asettilautasina toimineet lp:t ja viimeiset karkit kulhossa. Tähtikonfetti kimalsi aamun valossa. Vieressä pauhasi astianpesukone illan viimeisiä astioita. Kaiku juhlista on ihan yhtä ihanaa kuin itse juhliminenkin.

Tämä on juhlablogi. Rakastan juhlia.

Tällä kertaa juhlimisen kohteena oli neljättä odottava rokkari, jonka neljännelle "pitkäsoitolle" kasasimme backstagen. Tänään backstage on taas lapsiperheen keittiö, pöydälle katetaan makaronilaatikkoa ja pöydän alla on leivänmuruarmeija.

Olen viime viikkoina muistellut paljon häitämme yhdeksän vuoden takaa. Nykyisellä juhlakokemuksellani häämme olivat kovin vaatimattomat ja maatiaiset. Päällimmäinen muisto juhlista on kuitenkin, miten ihania tekemisen lahjoja läheiset ystävät juhlia varten antoivat. Kaaso kiharsi hiukset ja nosti ne syherölle ylös, samoin kuin hän oli tehnyt monta kertaa ennen matkaa Viisseiskaan. Ystävä sitoi kimpun, kolme ruusua ja murattia, sulhasen veli (joka on muuten Suomen Sean Flanigan) otti valokuvia, ystävä lauloi kirkon parvella. Ne ovat kaikki tärkeämpia kuin yksikään lahjalista tai tilisiirto.

Samoin eilen kuin taikaiskusta yksi toi lehtikuohuvaa, toinen itse ommellun viirinauhan, kolmas levitti konfettia pöydälle. Yksi toisensa jälkeen ihanampia juhlakuvia ja -tunnelmia selaillessa totuus unohtuu. Ilman yhteisiä hetkiä ja yhdessäoloa on vain tyhjät kulissit. Teemaväriä ja katelautasia tärkeämpää on kokoontua, juhlia. Isosti, pienesti. Olla yhdessä. Nauttia. Kohottaa malja, oli se sitten kertakäyttömuki tai kristallilasi.

Juhlien jälkeisenä aamuna tyhjät kulissit täyttyvät illan ilosta, yhteisestä hetkestä, jolloin kaikki olivat tässä, yhdessä pöydän ympärillä. Siksi juhlia seuraava aamu on ihana.