Kun tuulet vaihtavat suuntaa

Moi!

Onneksi minulla on tämä kolo verkkoavaruudessa. 

Oma satama kaikelle turhalle ja tärkeälle.

Vain minun. Silti meille kaikille.

Ainakin sinulle. Juuri sinulle.

Kun tuulet vaihtavat suuntaa, voi seistä suorana ja vankkana.

Haukkoa vain vähän, kun se puhaltaa suoraan kasvoja kohti

ja henki salpautuu.

Voi suojautua.

Tuuli laantuu kyllä joskus.

Mutta mitä on ympärillä, kun avaa hupun ja katsoo ympärilleen?

On silti olemassa mahdollisuus,

että tuuli yrittää vain kääntää päätänne johonkin suuntaan.

Sinne, minne emme itse osaisi katsoa.

Kiva, että olet siellä.

Minäkin olen, aina joskus. Toivottavasti nyt myös useammin.