Villatakki viikarille

Olenkin jo ihan vaivihkaa vinkannut aiemmin, että keväällä valmistui perheen nuorimmaisen villatakki.

Inspiraatio villatakille oli Urban Woolin makea villatakki (kuva yllä). Halusin tehdä villatakin pojalle, jossa olisi tuon tapainen vanhahtava tekstuuri. Tihrustin tuota kuvaa tuntikausia ja hahmottelin, millä tavalla takin tekisin ja miten tuo on tehty. Vaivasin asialla myös minua fiksumpaa ja kokeneempaa neulojaa. (Onni on ystävä, joka ymmärtää täydellisyyden tavoittelun neuleasioissa.) Urban Woolin ihanuus on tehty tasona, enkä halunnut takin sivuihin saumoja. En siis voinut tilata neulepakettia, vaan piti alkaa itse kalkuloimaan. Ja kyllä sitä sitten kalkuloitiinkin. Vanhalla kokemuksella tosin jo, sillä allekirjoittaneen neulomiset menee aina laskemiseksi. Aina pitää tehdä muutoksia ja parannuksia. Yleensä pitää tyhjästä ohje laskeman, kun muka sopivia ohjeita ei ole tarjolla.

Päädyin tekemään villatakin alhaalta ylös yhtenä kappaleena. Olin ihastunut Semilla Grosson siniseen ja ostanut sitä kasan, joten päätin käyttää sitä, vaikka se hieman liian paksua olikin. Hihat nöyrryin neulomaan tasona. 2o2n-resorit, pidennetty helmineule, raglan-kavennukset ja pitkä kaulus hupun sijaan. Kauluksen reunaan rapuvirkkausta. Kolme isoa sinappista kookosnappia ja kaulukseen pieni turkoosi. Mikään kolmesta neulotusta hupusta ei miellyttänyt. Onneksi ei, sillä rakastan tuota pitkäksi venytettyä kaulusta, voisi olla jopa hieman pitempi? Totuushan on, että meidän kaksivuotias ei edes pitäisi huppua tuolla tavalla söpösti kuin inspiraatiokuvassa. Hän ei pitäisi huppua ollenkaan. Raivon partaalle huppu saisi.

Laskeskelin tätä takkia niin paljon, että pitäisi varmaan kirjoittaa ohje itselle muistiin, kun vielä muistan.

Lankana Semilla Grosso. Lanka ja kookosnapit ostin kimmelvillasta. Takkia on jo runsaasti pidetty, kieritty sammaleissa ja käyty paistamassa makkaraa. Hyvä takki tuli.