Heleän kaunis kastejuhla tytölle
Oi! Nyt bloggaan minulle erityisen merkitykselliset juhlat! Nämä ovat ensimmäiset juhlat, jotka olen suunnitellut jollekin muulle kuin itselleni. Luotsasin hyvän ystäväni läpi juhlavalmistelujen ja tällaiset vaaleanpunaiset kastejuhlat niistä tuli.
Kuvat on ottanut
Endorfiinikoukussa-blogin Elina
. Minua hykerryttää edelleen palata juhlien tunnelmiin. Nämä olivat todella ihanat juhlat, Elina on napannut niiden tunnelman niin kauniisti.
Erityisesti kuva, jossa lapset istuvat lautalattialla pastorin jaloissa, saa hellyyspuuskan aikaan. Kuva symboloi niin hyvin kastejuhlaa. Se on juhla, jossa lapset istuvat lattialla tai pöydän alla. Ihan vähän supisevat tai ryömivät lahjapöydän alle piiloon ja heiluttelevat pöytäliinaa. Se on just ok ja just passeli juttu, koska kaste on lasten juhla.
Ristiäisiä varten oli varattu perheelle tuttu kerhotila. Tila sijaitsee ihanassa vanhassa kartanossa ja suunnitelmat pohjautuivatkin pitkälti upean valoisaan juhlatilaan. Ei mitään ylimääräistä. Kaunista, hillittyä ja herkkää. Talven lumisuuteen sopivaa. Paljon valkoista, heleää vaaleanpunaista ja hieman hiekkaa. Pitsiä, lasia ja vähän kimalletta.
Kastemekko ja -malja ovat samoja, joissa perheen äiti ja sisarensa on vuosikymmeniä sitten kastettu. Kastepöytä koristeltiin herkällä kimpulla, josta yksi jaloleinikki on kuin tipahtanut alla olevaan kastemaljaan. Tytöstä kastettiin Selma Kerttu Eloisa. Kastepöydän päällä on Kerttu-isoisoäidin kirjoma kaunis liina. Pitkän kestipöydän keskellä kiemurteli Kertun virkkaamia kauniita pitsiliinoja, kuin iätön sukupolvien ketju. Lautasten päälle taiteltiin kankaiset lautasliinat. Lasipulloissa ja kristallilaseissa oli valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikkejä.
Ristiäisten keittiössä hääri kaverihenkilökunta ja kasteen jälkeen henkilökunta kantoi pöytään leipäkorit ja isot kattilalliset anopin tekemää lohisoppaa. Keitto oli valehtelematta parasta, mitä olen ikinä syönyt. Yksinkertainen menu teki suurta kunniaa tuolla herkulliselle, pitkän kaavan mukaan valmistetulle keitolle.
Sopan jälkeen oli jälkiruokapöydän vuoro. Kakkupöytä oli katettu kauniiseen välitilaan, jossa seinällä oli valokuvakollaasia kartanon entisistä asukkaista. Kolmea sorttia kakkua, vaahtokarkkeja ja kukalliset kahvikupit. Yksinkertaista ja ihan superherkullista. Oli punaherukka-mansikkakakkua, suklaakakkua ja porkkanakakkua. Jokainen kakku oli koristeltu yhdellä päivänsankarin nimistä. Tämä oli ihan napakymppi, sillä juhlien kuumin puheenaihe oli kakut.
"Oletko jo maistanut Selma-kakkua?" "Mun lemppari on Kerttu." "Hakisitko mulle vähän lisää Eloisaa?"
Nämä kastejuhlat olivat aivan ihanat ja niistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Näiden juhlavuosien ja monien juhlien jälkeen voin sanoa, että
onnistuneiden juhlien avainkohdat
ovat:
Pyydä kaverit keittiöhenkilökunnaksi tai isommissa juhlissa hanki pitopalvelu. Keittiöhenkilökuntana hääriminen on superhauskaa ja siitä on juhlien järjestäjälle iso apu. Useimmiten juhliin kyökkimään pääsevät ovat tehtävästä mielissään. Hyvää ystävääni Saria lainaten: "juhliin vaikka keittiön kautta".
Yksinkertaista suunnittelussa. Keskity. Kaunein jälki syntyy, kun toteuttaa kauniisti ja isosti yhden asian, eikä hutiloi monta pientä.
Yksinkertaista tarjoilussa. Runsas pitopöytä on ihana, mutta harkittu ja maltillinen menu on superia.
Delegoi, älä epäröi pyytää apua. Anoppi tekee mielellään keiton, kakkumaakarikaveri kakun ja käly salaatin. Jokainen nauttii oman bravuurin esittelystä ja järjestäminen helpottuu.
Aikatauluta järjestelyt väljästi, karsi karskisti, jos tulee tiukka paikka.
Pistää punaa huuleen ja nauti!
Päätän raporttini tähän. Juhlikaa. Ja syökää kakkua.