Jean Sibeliuksen päivä { hyvä pyhä }
"Minä olen kuin lasiprisma - kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."
Meillä on kaveriperheen kanssa ollut jo useana vuonna tapana viettää hyvää pyhää. Sellaista kivaa ennakko-odotuksetonta pyhäilyä, jolloin pukeudutaan parhaisiin, laitetaan ja syödään hyvää ruokaa. Yhtenä vuonna vietimme baskien kansanjuhlaa ja toisena herkuttelimme amerikan herkuilla, näin paria mainitakseni.
Viime lauantaina oli Jean Sibeliuksen päivä.
Tämän kertainen inspiraatio oli aivan valtavan hauska!
"Viineissä jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi."
(
)
"Kotona Aino Sibeliuksen suuri virkistyksen ja huolenpidon kohde oli myös puutarha. Sen kukkaloistosta hän iloitsi, mutta myös käytännön tuloksista: vihanneksista perhe sai ruokapöydän antimia ja omenoita palkittiin näyttelyissä asti."
(
)
Lopullinen menu muotoiltiin
Krapin Sibeliuksen valintoja -kokonaisuudesta
. Suunta oli kuitenkin kirkas. Olisi oltava melankolista punaviinikastiketta C-duurissa, riistaa ja jälkkäriksi omenaa jossain muodossa. Alkuun leipäsiä. Skoolattavaksi Sibeliuksenkin kaapissa ollutta Moetiä.
savuporoleipäsiä muhkealla saaristolaisleivällä (savuporoa, smetanaa, pippuria ja sitruunaa)
Ninnan pintapaahdettu graavilohi ja wasabi-avokadotahna (Glorian ruoka&viini 8/2009)
hirven sisäfilettä
punaviinikastike
paahdettuja perunat ja omenat (Glorian ruoka&viini 8/2008)
pähkinäiset ruusukaalit (Glorian ruoka&viini 8/2008)
omenaterriini (hs.fi)
tarte tatin omenoista (Olivian Täydellinen ohje) ja valkosuklainen semifreddo (Pirkka)
juustolautanen
Oli ihan mielettömän herkullinen pläjäys! Erityisesti wasabi-avokadoleipäset ja tarte tatin sai sukat pyörimään jaloissa.
Ruokailun alussa tyttö piti esitelmän Sibeliuksesta. Sai itse idean, innostui, guuglaili, kirjoitti esitelman ja löysi vielä Finlandia-hymninkin soimaan taustalle. (Aika hyvää työtä on kakkosluokkalaisen opettaja tehnyt tämän puolentoista kouluvuoden aikana. Minulla taisi olla vastaava esitelmävalmius vasta lukiossa.) Tyttö harjoitteli moneen otteeseen yksin huoneessaan ja piti meille kenraaliharjoituksen. Tällä valmistautumisella oli selvää, että esitys meni nappiin itse juhlapäivänä.
Levylautasella oli Jannen (meidän tuttujen kesken) tuotantoa. Taisi iltasella muutama sikarin savukiehkurakin nousta tähtitaivaalle. Pimeässä räpsin kuvia vain alkupalaleipäsistä - ja pikkuäijän rusetista.
Oli hyvä pyhä!
