J niin kuin juhlat

Huh. Aikamoisia kauhun viikkoja olen vietellyt. Napsinut särkylääkkeitä ja hartaasti toivonut, että oikean käden temppuilu saadaan kuriin jämptisti ja nopeasti. Valokuvajaalle pelkkä ajatus oikean käden menettämisestä on painajainen. Nyt ehkä uskallan jo pienesti sanoa huh, käsi on jo aika hyvä ja sillä pystyy kivasti tekemään asioita, kunhan en liikaa riehaannu.

Keskikesällä olin piikomassa kaverini pienen pojan ristiäisissä. Pääsin emännöimään juhlia idän ja lännen välissä. Samassa keittiössä huseerasi nimittäin myös anopit länsirannikolta ja itäisemmistä metsistä. Tällaiselle aloittelevalle emännälle on suuri ilo ja kunnia päästä seuraamaan vuosien kokemuksen tuomaa juhlimisvarmuutta, ehkä joskus minunkin juhlissani ollaan puoli tuntia ennen h-hetkeä valmiita ja nostetaan jalat ylös!

J niin kuin juhlat. Nämä herkulliset, suussa sulavat kaneliässät oli ristiäisten hitti. Nämä ovat ehdottomasti parhaimmat ikinä maistamani kanelikeksit, ei siis ole yllätys kenellekään, että resepti on toisen anopin suvun perintöä. Tämä ohje on saatava ja sen jälkeen salaiseksi julistettava.