Marian polttarit, eli miten karjalaisia emäntiä (ja -piirakoita) tehdään

Jee! Polttarit! Polttarit! Vihdoinkin se nainen napsautti kovalevynsä päälle ja onki sieltä esiin vauvakutsujen sijaan polttarit! Polttaritpolttarit!

Marian polttareilla oli yksi missio: kouluttaa morsiamesta kelvollinen emäntä, jonka miehen ei ikinä tarvitse vatsa kurnien istua sohvalla. Taustakuriositeettina kerrottakoon, että Marian emäntätaidot ovat aivan omaa luokkaansa - yleensä vieraille tilataan pitsat.

Edessä oli valtava haaste, mutta aamutuimiin tartuimme reippaasti haasteeseen ja rimpautimme morsiamen ovikelloa röyhelyessu ja kaatti (=huivi) kainalossa. Morsian puettiin emäntävarusteisiin ja vietiin samantien keittiöön tekemään eväitä sulhaselleen, jottei mies tuntisi nälkää sillä välin, kun vaimoke on kurssimatkalla. Ruoaksi morsian teki karjalanpiirakoita ja munavoita.

Piirakoita paistaessa piti olla tarkkana, mutta pohjia kopsuttelemalla saatiin karjiksiin oikea kypsyys. Sitten vielä viimeiset huljutukset ja piirakat oli valmiina raadin (=sulhanen) arvioitavaksi. Hyvältä maistui, joten pystyimme hyvillä mielin jättämään sulhasen piirakoineen selviytymään, kun itse käänsimme Rellun nokan kohti Tamperetta.

Rällästely- ja nolailupolttarit on jo niin passe ja last season. Mielestäni polttarit ovat onnistuneet, kun niihin on keksitty jotain pientä kivaa vänkää, mutta pääosin vietetään mukavaa aikaa yhdessä. Tällä agendalla olimme tälläkin kertaa liikenteessä. Varsinainen teema oli nimittäin minikaupunkiloma Nääsvillessä. Olimme varanneet sieltä ison hotellihuoneen kolmen naisen seurueellemme tukikohdaksi. Levitimme eväsnaksuja pöydälle ja korkkasimme kuohuvaa. Nautiskelun lomassa oli emännällä aikaa vastata pistokokeeseen, jossa kysyttiin monia tärkeitä kotirouvan taitoja, kuten pyykkimerkintöjä ja hepa-tuulettimen toimintaa. Oli mukana esseetehtäväkin pullanvalmistuksesta.

Samppanjalaseihin saatiin astetta enemmän nostettu nopeasti käärimällä niiden jalan ympärille satiininauhat.

Läpi päivän annoimme morsiamelle runomuotoisia kirjeitä, jotka oli koristeltu kasviohenkisesti erilaisten kukkien kuvilla. Harmi, ettei niistä tullut otettua kuvia, sillä ne olivat kivoja. Idea perustui siihen, että vuosia ajattelimme vievämme morsiamen kasvitieteelliseen puutarhaan lemmentaikoja tekemään. Idea kaatui, mutta elementti haluttiin säilyttää jollain tavalla.

Sitten olikin jo aika kähertää tukkaa ja punata huulia ja rientään paikalliseen sushi-ravintolaan herkuttelemaan. Illan varsinainen kohokohta oli Rajattoman ulkoilmakonsertti. Se oli upea konsertti ja koko ilta oli aivan mielettömän ihana.

Koulutus ei myöskään mennyt hukkaan! Nykyään Marialla on jo pieni puutarha pihallaan ja onpa rouva kerran luvannut omenapiirakankin

leipoa

pitsatilauksen sijaan. Kaasot kuittaavat mission saavutetuksi.