Vappubrunssit Naantalissa
Myönnetään. Kausijuhlat eivät ole suosikkejani. Lapsuudenkoti ei tarjoillut jatkettavia perinteitä, joten into juhlia perinteittömiä juhlia on ollut
pieni
olematon. Kausijuhlat ovat tulleet ja menneet omalla painollaan ja minä olen yrittänyt ignoorata ne parhaani mukaan.
Viimeiset vuodet ovat tuoneet mukanaan valon: minä saan juhlia kausijuhlia juuri niin kuin haluan! Kuuseen kaikki perinteettömät joulut ja muut juhlat, joissa kohokohta on kaupan perunasalaatti ja nakit. Meillä juhlitaan kuten parhaaksi katsotaan! Mätiä! Blinejä! Pihviä! Parhaat päällä!
Kuten viimeksi sanoin, pääsiäisestä tuli tänä vuonna lempparini. Mikä pyhä! Niin muuntautumiskykyinen: yhtenä pääsiäisenä voi kestitä vieraita vaikka joka päivä ja parhaimpana kaksi, toisena kölliä kotona viltin alla mämmi kainalossa.
Mutta vappu. Se on kiva myös! Esikoinen, seitsemän vuotta, kysyi tänä vuonna ennen vappua, mitä aikuiset tekevät vappuiltana, kun lapset ovat nukkumassa. "Katsotaan keikkavideoita", vastasin. "Ok, musiikkia sieltä alhaalta aina kuuluukin", sanoi tarkkaavainen tyttäreni.
Tämä on siis oodi vapulle ja balladi tippaleiville
Aikuisille valkoiset liinat ja vihreät lautasliinakoristeet.
Lapsille ulkoruokinta. (Huom!
! Ihanat edelleen!)
Vappu on yhtä kuin keikkavideo, ja se on ihan mahtista se. Olemme jo monta vuotta viettäneet vapun veljeni perheen luona. Perinteiseen settiin kuuluu grillailua vapunaattona. Serkukset melskaa pihalla ja aikuiset grillaa. Tänä vuonna lapset saivat pihalla melskaamisesta yskän ja saikkua loppuviikoksi; aikuiset grillattua kanaa tomaattipastan kaverina. Alkupaloiksi kaikille helppoja bruschettoja ja jälkkäriksi tietenkin munkkeja ja Sans Rival -kakkua, jota syödessä lähetin edelleen sympatiaa Stella-leipomoille ja tein kunniaa Ellen Svinhufvud -kakulle.
(Ajellessa Naantaliin arvuuttelimme miehen kanssa, mitä "sans rival" tarkoittaa. Ilman sen kummempaa kielitaitoa päättelimme sen olevan kirjaimellisesti "ilman vihollista", mutta kakun nimenä "vailla vertaa" kuulosti oikeammalta.
, että arvailumme meni varsin oikeaan. Aika hurjan nimen kakulleen valitsivat.)
Ja sitten pyhän paras hetki. Serkukset kikattelemaaan pehkuihin ja aikuisille keikkavideo. Tää on niin maailman paras vappukonsepti. Perinteikäs, toimiva. Parempaa kuin perunasalaatti. Tällä kertaa katsottiin Michael Jacksonin viimeisen - toteutumattoman - kiertueen treenitunnelmia.
Seuraavana aamuna lakit päähän ja nokka kohti brunssia. Aiemmin olemme suosineet Naantalin venesatamassa olevaa
, mutta vaihtelun vuoksi viime vuonna testattiin
ja tänä vuonna suunnattiin kohti
.
Nuori isänmaan toivotar.
Uusi Kilta
on oikeastaan mun lemppari tunnelmaltaan. Kiva miljöö, ruoka oli hyvää, kivasti erilaista ja tosi nappia omaan makuun, mutta paikka ei ole paras isolle lapsilaumalle. Lapsiin kyllä suhtauduttiin erittäin hyvin, mutta pöydässä istuminen tulee kilteimmillekin tytöille jossain vaiheessa ylivoimaiseksi ja sitten menee lakki vinoon. Lisäksi viime vuonna Uudessa Killassa oli harmillisesti tarjolla sulanutta uunijäätelöä ja kylmiä suklaamuffinsseja, joiden sisällä ilmeisesti piti olla sulaa suklaata. Ongelmat jälkiruokapöydässä ovat aina anteeksiantamattomia. No, myönnetään, että tarjoilija kävi kaksi kertaa sanomassa, minne jälkiruoka on katettu, mutta pokkaa hänellä ei ollut kuitenkaan kertoa, että menkää nyt heti. Juoskaa, jos ette halua pettyä. Harmi, kuuleman mukaan Uusi Kilta on nimittäin mahtava paikka. Ehkä se testataan uudestaan jo tänä kesänä rankan Muumimaailma-kierroksen jälkeen. (Oikeasti kaikki serkukset ovat jo Wäski-iässä. Luojan kiitos.)
Tupsu peittää kaljun.
Tänä vuonna siis kohteena oli
Kultaranta Resort
. Muu seurue piti paikasta ja ruoasta. Oman aviomiehen kehuihin oli piilotettu vaivihkainen tyytyväisyys paikan edullisiin hintoihin. (Mitäs otti vaimon, jolla on kallis maku.) Itselle jäi pieni harmitus, sillä rakastan salaatteja.
Rrrrrrakastan salaatteja.
Voisin mennä salaatin kanssa naimisiin, jos en olisi jo naimisissa konsultin kanssa. Onhan se aika tylyä, jos vappupöydässä on salaattina jäävuorisalaattia - raakana. Sitten kurkkua ja tomaattia lisukkeena - nekin raakana. Grillisipsejä!?!? Paprikat oli sentään marinoitu. Kala oli hyvää, sitä en voi moittia. Ja ruoka muutenkin.
Kaivohuoneella soittaa pianisti mukavan elegantisti ja huomaamattomasti, tänä vuonna Resortissa soitti kokonainen bändi isolla volyymillä. Se oli aika tylsää, sillä sivistynyt keskustelu pöytäseurueen kanssa ei onnistunut. Perinteihimme nimittäin kuuluu suunnitella, miten serkusten täysi-ikäistettyä pakotamme heidät aina vappubrunssille. Suunnitelmat jäi nyt mökän vuoksi hiomatta. Pahus.
Pahin ehkä kuitenkin kaikesta oli jälkiruokapöytä. Etukäteen olin jo pahoillani jälkiruokapöydän pienuudesta. Menussa luvattiin munkkia ja tippaleipää. Missä ovat suklaakakut, -konvehdit ja muut herkut? En ole kuitenkaan koskaan maistanut tippaleipää, joten odotin jälkiruokapöytää ja tippaleipää mielenkiinnolla. Odotin, turhaan. Ei tullut tippaleipää. Tuli kulhollinen munkkeja, siinä kaikki. Ja kuten sanoin, ongelmat jälkiruokapöydässä ovat anteeksiantamattomia. Eihän se ollut edes jälkiruokapöytä, sen arvonimen saavuttaakseen vaaditaan monikkoja jälkiruokavaihtoehtoihin! (Munkit olivat kyllä tuoreita ja pehmeitä. Vieruskaverit kertoivat ja söivät useamman, itse en niitä kapinassani syönyt.)
Korkeimmat vappulounaspisteet annan siis perinteikkäälle
Naantalin Kaivohuoneelle
. Siellä on maistuvaa ruokaa moneen makuun, jälkiruokapöytä (eli kakkuja monikossa), sopuisa pianisti ja tilaa lapsille astella sivistyneesti ruoan jälkeen. Ainoa miinus siitä, että ruokalista toistaa itseään vuodesta toiseen. Ruoka on herkullista ja monipuolista, mutta muutama hauska yllätys olisi poikaa.
Ensi vuonna tullaan häntä koipien välissä takaisin. Peace.