Varjokolmekymppiset

Ikäkriisit ei ilmeisesti ole mun juttu. Olen jo 31 vuotta, eikä kolmenkympinkriisi ole vielä yllättänyt. Kaksi vuotta sitten kolmenkympinjuhlakriisi oli kuitenkin akuutti. Viikko ennen kuin täytin 29 petti pokka. En jaksanut enää odottaa kolmekymppisiä, vaan lähetin lyhyellä varoitusajalla kutsut varjokolmekymppisiin, joista kehkeytyikin ikimuistettavat juhlat.

Lapset hoitoon ja räkä poskella vintage-henkiset juhlat kasaan arkistojen ja jemmojen aarteista. Erityisen ihania olivat ystäväni koristelemat lasimerkit. Jotain vanhaa ja värikästä. Työnimenä kulki moderni vintage - aikansa naiset. Juhlat olivat niin kiva kokonaisuus, että kuvia katsellessa itsekin unohtaa miten nopeasti ja huumorimielellä niitä järjestettiin. Ehkä toimivan ja rennon juhlan takana on rento ja hyvä meininki, ei niinkään nuttura tiukkana tehdyt täydelliset suunnitelmat?

Juhlissa juotiin samppanjaa. Juhlaraadin ehdoton ykkönen oli ennakkosuosikki Bollinger, joka ei kuvassa ollut vielä päässyt jäähdyttelemään.

Vintage-henkeä korosti vahvojen, entisaikojen naisten kuvat pienissä kehyksissä. Löysin kirpparilta kirjan, joka käsitteli Mannerheimin suvun naisia. Kuvat olivat kivoja ja niissä oli pieni linkki itseeni, sillä olen kotoisin paikkakunnalta, jossa Mannerheimit ovat asuttaneet Louhisaaren kartanolinnaa hetkisen.

Aterimet pyöritettiin servetteihin ja sidottiin langalla ja kiinni. Pöytää koristi valkoinen brodyyripöytäliina ja kauniit pitsiliinat. Esille kaivettiin vanhat teekupit ja peltirasiat. Kuohuviinilasejakin oli mukavan sekalainen sakki. Essenceä ja halpaa tusinatavaraa.

Varjokolmekymppisten menu

jokirapuinen ceasar-salaatti
kreikkalaisia lihapullia
lohimoussea ruisleivällä
Annukan peruna-tonnikala-kaprissalaatti
sitruunainen lämminsavulohisalaatti halloumihöysteellä
itseleivottuja sämpylöitä

mustikka-suklaakakku
kaneli-omenapalat
vadelmaiset suklaamuffinssit
lakuja

Menu oli loistava! Ainakin kalojen ystäville. Ja makeiden herkkujen. Olen edelleen tuhannesti pahoillani, että unohdin kala-allergisen ystäväni, jonka piti tyytyä salaatinlehtiin, leipään ja lihapulliin. Pahin emäntämokani ikinä.

Jälkiruokapöydässä tarjolla oli lakuja, kaneli-omenapaloja, mustikka-suklaakakkua ja vadelmaisia suklaamuffinsseja. Erityinen suosikkini tältä kattaukselta oli kaneli-omenapalat, jotka olivat taivaallisia!

Rahka-omenapiirakka on jo itsessään hyvää. (Se kaikilla oleva resepti, jossa taikinan päälle tulee sitruunarahkaa ja omenapaloja ja päälle taikinamuruja.) Piirakka pieniksi neliöiksi ja päälle pursotukset kanelivaahtoa (kermavaahtoa, mascarponea, kanelia ja hieman sokeria). Se oli Hyvää. Kakkukin oli. Ja koska suklaamuffinssit olisi pettänyt? Huh ja nam.