Marjapuuron värinen villatakki
Villa on aarre. Kerällä, vyyhdillä, puikoilla. Se hivelee silmiä, silittää sormia ja hellii sydäntä. Todellinen aarre villa on neulottuna. Uutena ja vanhana, sillä villa ei mene ikinä pois muodista!
Tämä marjapuuron värinen villatakki on aikoinaan neulottu lämmittämään minua. Mummu neuloi, vaikkei enää tarkkaan nähnytkään kohdistaa kuvioita ja hihatkin ovat eri mittaa. Ajan kuluessa on marjapuuron värisiä nappeja korvattu muilla napeilla alkuperäisten hukkuessa. Nyt miltei kolmenkymmenen vuoden jälkeen villatakki lämmittää minun lapsiani.
Mummu kuoli, kun olin kolme. Minulla on mummusta muutama muisto, jotka eivät niinkään ole muistoja tapahtuneista, vaan muistoja tunteista. Siitä, miltä tuntui - iholla ja mielessä - olla mummun vieressä. Hyvältä tuntui ja tuntuu edelleen. Hellältä, rakastetulta.