Kyty ja käly muuttivat syksyksi Tanskaan. Vietettiin pienet läksiäiset perhepiirissä. Syötiin porkkanaa, lihapullia ja omenapiirakkaa. Käly tikutti käsissään pipoa pienelle vauvalle, pöydällä lojui kytyn neule puikkoineen. Kälyn äiti istui sohvalla kädet toimettomana, sormet syyhyten olisi halunnut iskeä pöydällä lojuvan neuleen kimppuun. (Minuakin syyhytti, vaikka peitin sen.)

Syystanskalaiset saatiin matkaan ja parin päivän päästä kahviteltiin perheen voimin paikallisessa kahvilassa. Siellä nökötti ikkunalaudalla pieni kori, jossa luki: "saa jatkaa kaulaliinan kutomista..." Pulla ja earl grey maistui paljon paremmalta neulomisen lomassa. Tämä konsepti on pakko lanseerata omallekin ikkunalaudalle.

Olen viime viikkoina rakastunut yhä enemmän pieneen kotikaupunkiimme. Kirjastoreissulla huomasin eteisessä laatikon, jonne sai viedä vanhoja aikakauslehtiä kiertoon ja napata mukaan mieluisat vaihdokit. Paikallisessa lankaliikkeessä on langoille samanlainen kori. Ja nyt kahvilassakin saa tikuttaa, jos oma neuletyö unohtuu kotiin. Jos meillä olisi piha ja omenapuita, ja jos meillä oli aita ja portti, niin portin vieressä olisi korillinen omenoita ja kyltti: "saa käydä omenavarkaissa".